Stabyhoun

Stabyhoun on yksi vanhimmista hollantilaisista koiraroduista. Se on peräisin Frieslandin alueelta, josta on löytynyt rodun olemassaolosta 1800-luvun alkupuolelta asti. Rodun syntyä ei tunneta varmasti, mutta se on ilmeisesti hyvin vahojen hollantilaisten rotujen risteytyksen tulos. Stabyhoun hyväksyttiin kotimaassaan virallisesti roduksi vuonna 1942. Suomeen ensimmäiset Stabyhounit tuotiin vuonna 1991.

Kotimaassaan stabyhounia pidetään monipuolisena käyttökoirana, jota käytetään mm, lintu-, vahti ja jopa vetokoirana. Sitä käytetään paitsi seisovana lintukoirana myös pienten haittaeläinten kuten myyrien yms. saalistukseen. Rotu luokitellaan kuuluvaksi FCI:n ryhmään 7 (seisojat) ja täällä se luokitellaan mannermaisiin kanakoiriin.

Stabyhoun on luonteeltaan uskollinen, älykäs, iloinen ja syvästi omistajaansa kiintynyt. Se on myös ystävällinen, tottelevainen ja helposti koulutettava käyttökoira, mutta se sopii myös seurakoiraksi. Se on yleisvaikutelmaltaan vahvarakenteinen, pitkäturkkinen ja sen ihannekorkeus on nartuilla 50 cm sekä uroksilla 53 cm. Sallitut väriyhdistelmät ovat mustavalkoinen, ruskeavalkoinen ja oranssivalkoinen.

Alkuperämaa: Hollanti

Hyväksytty: FCI 30.5.1989, käännös SKL-FKK 26.5.1997

Yleisvaikutelma: Vaatimaton, vankkarakenteinen ja pitkäkarvainen seisoja. Korkeuttaan pitempi, ei liian raskas- eikä liian kevytrakenteinen. Nahka on tiiviisti pinnanmyötäinen: ei löysää kaulanahkaa ja huulet eivät saa olla liian riippuvat.
Käyttäytyminen / Luonne: Isäntäväkeensä kiintynyt, pehmeä ja lempeä seuralainen. Älykäs, tottelevainen, helposti koulutettava ja vapautunut, hyvä vahtikoira. Ei äkäinen eikä näykkivä.